tiistai 18. syyskuuta 2012

Viljapellon laitaa

Syyskuu on jo näin pitkällä, mutta silti vehnäpelto odottaa vielä puijaansa. Tuollainen ruskeansävyinen pelto on jotenkin alakuloisen näköinen. En päässyt oikaisemaan pellon poikki marjapaikkaani, vaan jouduin kulkemaan pellon laitaa.
Reilu viikko on aikaa siihen hetkeen, kun pyssymiehet pääsevät mieliharrastuksen pariin. Voi, voi. Varokaa peurat puisia rakennelmia peltoaukeiden reunamilla! Eipä auta silloin enää mennä metsään maastonvärisissä vaatteissa.

maanantai 10. syyskuuta 2012

Syksyä pihalla

Juuri nyt kun katselen ikkunasta ulos, niin huomaan koivuissa olevan keltaisia lehtiä. Kuivuuden vuoksi lehdet eivät tänä kesäkautena kellettyneet ensinkään. Valon vähentyminen ja sään kylmeneminen saa koivut siirtämään lehtivihreän talteen runkoon.

Keltainen väri on auringon väri. Jotenkin syksyllä keltaiset pihakukatkin ovat erityisen kauniita.



Pirteitä syyspäiviä sinulle ystäväiseni!

tiistai 4. syyskuuta 2012

Mitähän teille kuuluu?

Pitelen kädessäni kansakouluaikaista valokuvaa vuoden 1959 syksyltä. Totta tosiaan kuvan otosta on jo 53 vuotta. Melko tarkkaan, koska tuolloin koulu alkoi syyskuun alussa. Seinillä ei ole vielä piirustuksiakaan, niin alkusyksy on ollut. Tässä toisluokkalaiset Maila-opettajan huomassa. Muistaakseni kirjoitustunti oli lavastettu. Melko iso luokkakoko oli tuolloin. Jollei kukaan ollut poissa koulusta, niin 29 oppilasta on laskujeni mukaan kuvassa. Tästä joukosta ei enää neljännellä luokalla ollut yhdeksää oppilasta. Olivat muuttaneet vanhempineen muualle Suomeen. Ja jäljelle jääneistä pyrki sitten neljännen luokan jälkeen oppikouluun viisi tyttöä.



Yllätyksekseni muistin lähes kaikkin koulukavereideni nimet. Yhden pojan nimeä en saanut mieleeni millään.

Ainoastaan yhden oppilaan perheessä oli auto. Se kertokoon sen ajan elintasosta.

1970-luvulla kuulin, että yksi tytöistä oli tullut raskaaksi 16-vuotiaana. Yksi toinen oli mennyt Saksaan ... punaisten lyhtyjen alle. Yksi pojista oli kuollut varusmiespalveluksen aikaan ... ilmeisesti heittäytyi liikkuvasta junasta.

Internetin avulla sain selville muutama vuosi sitten vieruskaverini osoitteen. Joulukortteja olemme sen jälkeen lähettäneet toisillemme. Muista en tiedä mitään. Niin se elämä menee. Mahdatko arvata, missä minä istun?

maanantai 3. syyskuuta 2012

Ken on maassa kaunehin?

Minulla on kolme eri perhosorkideaa kasvamassa itäikkunalla. Ja jostakin kumman syystä ne kaikki päättivät ryhtyä kukkimaan tänä kesänä. Kesäkuu meni kukkavarsien tekoon. Heinäkuu meni nuppujen tekoon. Ja elokuussa alkoi putkahdella kukkia toisensa perään. En osaa sanoa, kuka noista "neitokaisista" on kaunein. Jokainen omalla tavallaan.