tiistai 31. toukokuuta 2016

Aamut ovat parhaita

Helteisen päivän aamuna on ilo kuljeskella pihalla kiireettömästi ihan vain katselluhommissa.  Aurinko on vielä idän puolella metsän takana .Poikkeuksellisen lämmin toukokuu on tehnyt pihasta uskomattoman vehreän.  Käki se jaksaa yhä helskytellä.






maanantai 30. toukokuuta 2016

Jumaltenkukka - uusin perennatuttavuus

Jos pidät syklaamin kukista, niin saattaisit pitää myös  jumaltenkukasta. Minulla niitä on kaksi yksilöä viime kesältä. Ne ovat peräisin lähipuutarhan aidan takaa kompostista. Liekö kärrätty kompostiin jo edelliskesänä,  Oitis "adoptoin" ne kurpitsantaimien ostoreissulla. Molemmat yksilöt selvisivät viime talvesta.

Kasvin lehtiruusuke on samantapainen kuin esikolla. Kukinnan jälkeen se kuihtuu pois, joten kasvin paikka on syytä merkitä. Ehkä nämä minun kasvinikin olivat jääneet myymättä ja siksi ne olivat joutuneet kompostiin, kun ruukuista kaikki elollinen oli kuihtunut pois. Kukkavanojen korkeus on n. 30 - 40 cm. Minulla ne ovat kotiutuneet kuivahkoon penkkiin.

Mieleni tekisi jakaa ainakin toinen kasvi kukinnan jälkeen. Onnistuisikohan se?





torstai 26. toukokuuta 2016

Kuinka kauniita ne ovatkaan

Mikähän on saanut omenapuut täyteen kukintaan tänä vuonna? Vaikka vielä toukokuu onkin, niin ajatukset karkaavat syksyyn ja täysinäisiin hillopurkkeihin. No mutta ei mennä asioiden edelle, vaan viivähdetään pitkään omenapuiden alla ja tuoksutellaan. Kukkakärpäset surisevat vimmatusti, mutta missä ovat karvajalkaiset kimalaiset.

Meillä on kaksi vanhaa omenapuuta. Entiset naapurimme, joilla itsellä oli kymmenkunta omenapuuta, määrittelivät meidän puut puna- ja keltakaneleiksi.







maanantai 9. toukokuuta 2016

Raparperin alla

Viime viikolla asettelin raparperipuskan ympärille tiiliskiviä . Levittelin sanomalehtiä kivien alle estämään rikkaruohojen tunkeutumista kivien välistä. Juurakko sai samalla kanankakkalannoitetta. Kyllä se niin on, että kohta pääsee raparperihillokkeen tekoon. 

Ei mene kovin montaa päivää, kun sammakko pääsee laulamaan vanhaa lastenlaulua, jonka ensimmäinen säkeistö menee näin.

"Äidin kasvimaalla, raparperin alla
sammakolla koti oli kultainen.
Vilpas lehtikatto, alla multamatto,
hirsiseinä vihreä ja punainen.
Hämärä, vihreä, sammakon mielest on viihtyisä.
En mä siedä kuumaa, sammakko se tuumaa
raparperin lehden alla hymyillen."




torstai 5. toukokuuta 2016

Kukkuu, kukkuu, kukkuu

Nyt se on sitten kesä. Eilen kuulin kolme käen kukahdusta. Toukokuiset aamut ovat parhaita. Varhaisesta heräämisestä pitää kiittää kissaa, joka jo viiden jälkeen kävi käpälöimässä minut hereille. Tarkemmin sanottuna uloshan se katti halusi. Aamukahvin jälkeen menin kissan perässä pihalle.  Sepelkyyhkyn kujerrusta ja mustarastaan luritusta on piha tulvillaan. 







Laitoin joku päivä sitten akileijaa kokeeksi ruukkuun kasvamaan. Jännä seurata, suostuuko akileija kukkimaan ruukussa vai ei. Hyvältä näyttää kasvu ainakin tässä vaiheessa.


Mehitähtiä olen aiemminkin kasvattunut saviruukussa.


Kasvimaahan se minua tänä aamuna kutsui. Minua kivotti päästä laittamaan uudenuutukaiset kasvilavat kylvökuntoon. Viime kesänä ostettu harsokin löytyi, niin ei kai tässä enää muuta tarvitse tehdä kuin laittaa siemenet maahan.