keskiviikko 29. elokuuta 2012

Puolukkainen omenapiirakka

Kun metsästä löytyy puolukoita ja naapurista omenoita, niin on ihan pakko pyöräyttää piirakka. Minulla on käytössä vanha ohje, jota silloin tällöin muuntelen.

Pohja: 3 dl vehnäjauhoja 1 dl kauraleseitä 1 tl leivinjauhetta 1/2 dl sokeria 1 tl vanilliinisokeria

1/2 dl rypsiöljyä 1 dl rasvatonta hedelmä- tai marjajogurttia 1 muna

Täyte: 1 dl rasvatonta hedelmä- tai marjajogurttia 1 muna 1 dl sokeria 2 rkl perunajauhoja 1 rkl vanilliinisokeria

Pinnalle: n.5-6 dl omenviipaleita kanelia 1,5 dl puolukoita

Peitä peltinen piirasvuoka (halkaisija n. 22 cm) leivinpaperilla, ettei vuokaa tarvitse voidella. Jos vielä rutistat leivinpaperin ennen kuin laitat sen vuokaan, niin taikinan levittäminen on vaivatonta, kun paperi ei liiku.

Sekoita pohjataikinan kuivat aineet keskenään. Lisää niiden joukkoon öljy, jogurtti ja muna. Sekoita tasaiseksi. Levitä taikina jauhotetuin sormin piirasvuoan pohjalle ja reunoille. Lado omenaviipaleita taikinan päälle niin paljon, että pohja peittyy. Sekoita täytteen aineet keskenään ja kaada omenoiden päälle. Ripottele pinnalle kanelia ja lopuksi puolukat. (Tähän piirakkaan laitoin kanelin puolukoiden päälle, joten siksi puolukoiden puna ei ole oikean värinen.)Paista 175 asteessa n. 30 minuuttia uunin kolmannella tasolla.

maanantai 20. elokuuta 2012

Somia marjoja

Satuimme viimeksi mökille sellaiseen aikaan, että isäni kauan kauan sitten istuttama pensas oli saanut marjat valmiiksi. Siellä se on vuodesta toiseen kituuttanut kasvaa isompien puiden varjostamana. Mutta nyt satuin huomaamaan, että jopas nyt jotakin. Aivan kuin hienoja helmiä olisi ripustettu pensaaseen. No nyt on pensas on varmistettu kanukaksi. Nimettömänä on raukka ollut vuosikymmeniä. Eipä sitä kukaan ole ollut oikea-aikaisesti hoitamassakaan ja leikkaamassa, joten vähän ränsistyneenä se lamoaa maata pitkin.





Nyt on pensas saanut siis nimen. Valtakunnassa kaikki hyvin.

tiistai 14. elokuuta 2012

Kukinnot kurottautuivat korkealle

Valtikkanauhuksen tähkämäiset kukinnot olivat tänä kesänä poikkeuksellisen komeita. Sade varmaankin sai ne kasvamaan.



sunnuntai 12. elokuuta 2012

Vaniljainen tuoksu käy nenään

Toisilla on viherpeukalo, mutta minun naapurillani on kukituspeukalo. Oli sitten kyse orkideasta, pelargoniasta tai kaktuksesta, niin naapurini saa kaikki kukkimaan. Kukkapöytä on olohuoneessa, jonka ikkunat antavat sekä etelään että länteen. Siinä hyvät puitteet.

Viimeksi kävin ihastelemassa vanhanpojan kukintaa. Nuppuja oli kymmenkunta. Edellisenä iltana avautui yksi kukka ja seuraavana päivänä kaksi muuta. Edellisillan kukka oli jo lakastunut. Lumoavan kaunis on kukka sisältä. Ja mikä tuoksu.





perjantai 10. elokuuta 2012

torstai 9. elokuuta 2012

Voiko puu olla raskaana?

Kyllä minusta ainakin näytti siltä, että petäjän raskaus on edennyt noin neljännelle kuulle. Uskokoon ken tahtoo.

keskiviikko 8. elokuuta 2012

Kah-vil-le!

Mökillemme on kulkeutunut vanhoja kahvipannuja. Ihan vain koriste-esineinä on pidetty  (kahta teräksistä p.o.) yhtä kuparsta, yhtä teräksistä ja kahta emalista pannua.

Edit 12.6.2014

Eija oli oikeassa kommentissaan, että ensimmäinen pannu olisi tinattu kuparipannu. Kyllä kuparin vihreys paistoi parissa pisteessä pannun pohjasta. Lisäsin pariin ylimmän pannun sangan kuvan.


////////////

                          

Tämä pannu lienee ollut vanhempieni ensimmäisiä hankintoja ensi kotiinsa 40-luvun puolivälissä, kun asuivat vähän aikaa Pälkäneellä. Tampereelta on ostettu. Harmi kun en kirjoittanut muistiin valmistajaa. Kyllä se pannuun oli laitettu.




Ja tämä toinen teräspannu on kummitätini. Hän oli sen ostanut Helsingistä varmaan samoihin aikoihin. Senkään valmistajaa en muista. Helsingiläinen kuitenkin. Yhden litran pannu riitti hyvin yhden hengen taloudessa. Kaasuliedellä on tätini keittänyt sillä monet kahvit itselleen.



Tällä punakeltaisella pannulla opettelin keittämään kahvia 50-luvun lopulla. Ohjeena oli laittaa vettä siihen ja siihen asti ja lopuksi jauhoja niin ja niin monta lusikallista. Oleellista oli se, että joskus kahvi piti keittää vanhojen sumppien päälle. Mutta jos vieraampia oli juojina, niin silloin kahvi keitettiin puhtaaseen veteen.



Tämä sinihilkkapannu ostettiin siskolleni, kun hän lähti opiskelemaan Helsinkiin 60-luvun lopulla. Pannukaunotar on saanut toiseen kylkeen mustan kuhmun, mutta ei se haittaa koristekäytössä.

"Kahvi on jo kupissa" tai "Tulukee kahville" on monesti kajahtanut ilmoille, kun pannun nokka on saatu siivotuksi ja porot ovat laskeutuneet pohjalle. Pannukahvin tuoksu tuntuu jo nenässäni.

tiistai 7. elokuuta 2012

Yksi, kaksi, kolme...yksitoista

Ajelemme hiljalleen hiekkatietä pitkin mökille eteläisessä Savossa. Metsätaipaleen jälkeen vasemmalla aukeaa pelto. Erotan isoja hahmoja ja huudahdan: kurkia. Samalla mieheni on jo pysyttänyt auton. Ja minulla on kamera kaivettuna käsilaukun syövereistä. Siellä niitä marssii peräkanaa. Otan kuvia hiekkatiellä pölyyntyneen ikkunan läpi ja lasken samalla lintujen lukumäärän. Kyllä niitä yksitoista on näkyvillä.
Sinne ne jäävät tepastelemaan. Me jatkamme matkaa.