keskiviikko 8. elokuuta 2012

Kah-vil-le!

Mökillemme on kulkeutunut vanhoja kahvipannuja. Ihan vain koriste-esineinä on pidetty  (kahta teräksistä p.o.) yhtä kuparsta, yhtä teräksistä ja kahta emalista pannua.

Edit 12.6.2014

Eija oli oikeassa kommentissaan, että ensimmäinen pannu olisi tinattu kuparipannu. Kyllä kuparin vihreys paistoi parissa pisteessä pannun pohjasta. Lisäsin pariin ylimmän pannun sangan kuvan.


////////////

                          

Tämä pannu lienee ollut vanhempieni ensimmäisiä hankintoja ensi kotiinsa 40-luvun puolivälissä, kun asuivat vähän aikaa Pälkäneellä. Tampereelta on ostettu. Harmi kun en kirjoittanut muistiin valmistajaa. Kyllä se pannuun oli laitettu.




Ja tämä toinen teräspannu on kummitätini. Hän oli sen ostanut Helsingistä varmaan samoihin aikoihin. Senkään valmistajaa en muista. Helsingiläinen kuitenkin. Yhden litran pannu riitti hyvin yhden hengen taloudessa. Kaasuliedellä on tätini keittänyt sillä monet kahvit itselleen.



Tällä punakeltaisella pannulla opettelin keittämään kahvia 50-luvun lopulla. Ohjeena oli laittaa vettä siihen ja siihen asti ja lopuksi jauhoja niin ja niin monta lusikallista. Oleellista oli se, että joskus kahvi piti keittää vanhojen sumppien päälle. Mutta jos vieraampia oli juojina, niin silloin kahvi keitettiin puhtaaseen veteen.



Tämä sinihilkkapannu ostettiin siskolleni, kun hän lähti opiskelemaan Helsinkiin 60-luvun lopulla. Pannukaunotar on saanut toiseen kylkeen mustan kuhmun, mutta ei se haittaa koristekäytössä.

"Kahvi on jo kupissa" tai "Tulukee kahville" on monesti kajahtanut ilmoille, kun pannun nokka on saatu siivotuksi ja porot ovat laskeutuneet pohjalle. Pannukahvin tuoksu tuntuu jo nenässäni.

5 kommenttia:

  1. Minullakin on kuparipannu muistona lapsuudesta.
    Sumppien päälle on monta kertaa keitetty ja vieraille "puhtaaseen veteen".
    Korvikekahviakin on tullut maistettua, vaikka nuorena en kahvia juonutkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Korviketta en luullakseni ole juonut koskaan. Muistan kyllä naapurin tyttöjen puhuneen, kuinka heidän serkkunsa juo sikurikahvia. Sitäköhän se korvikekahvi oli?

      Poista
  2. Taitaa olla mökkien vakioaarteistoa nämä vanhat kahvipannut. Tuon alimman olen ostanut itselleni(ensipannu) punavalkoisena, mutta se oli hutiostos siinä mielessä, että kahvia juodessa sakkaa tahtoi tulla kuppiin aina. aika pian se sai uuden käyttötarkoituksen, siitä tuli vesipannu- Vieläkin se on hengissä, kuin emäntänsäkin, mutta kolhuja täynnä. Eikä niitä paitsoi ole jäänyt omistajakaan.

    VastaaPoista
  3. Tutun näköisiä kahvipannuja, myös minä olen opetellut kahvit keittämään punakeltaisella pannulla. Sama juttu, tuo sumppien päälle keittäminen.
    Pannukahvi maistuu yhä erä- ja kalaretkillä, joilla kannetaan nokipannua mukana.

    VastaaPoista
  4. Hei!
    Kiva kun poikkesit blogissani ja suosittelen tosiaan hankkimaan kärhön. Siitä se sitten lähtee ja kohta tarvitset toisen. Ne ovat varsin koukuttavia. Vertasit niitä akleijoihin herkkyydessä. Olen aivan samaa mieltä.
    Tutkailin kivaa blogiasi ja tein havainnon kahvipannuistasi. Tuo toiseksi ylimmäinen kuule taitaa olla niklattu kuparipannu. Ainakin minulla on sellaisia ja muutama on happokylvetetty takaisin kupariseksi. Tutkippas pohjaa, jos siellä olisi vähän kulumaa, niin saattaa kupari siftata läpi. Mallikin on sama kuin ylimmällä ainakin näin äkkiä katsoen.
    Aurinkoista loppukesää sinulle!

    VastaaPoista