Lapsuus, villikaura. Syvä aavistusten metsä.
Salaisuus. Vaihtuminen. Hidas kypsymisen aika.
Kuolema kätkeytyy, sillä on naamion silmät.
Naamion hiljaisuus hengittää kaikkialla.
Nukun vintillä. Hevonen: silmä kuin syvä lampi
tulee ruutuun ja ennustaa sisälmyksien hämärästä.
Joku laskee jalkansa metsän sydämelle.
Joku on alati läsnä, ja rautayrtti kukkii.
(Eeva-Liisa Manner, 1971)
Avaan vajan oven mökillä ollessani. Tiedän, että olet siellä muiden varastoitujen tavaroiden joukossa. Kaivan sinut esiin. Annan sinun jaloitella ulkosalla. Mielelläni nousisin selkääsi, mutta kun minusta on tullut liian iso. Tyydyn pelkästään taputtamaan sinua.
Lapsuus on mielentila.
VastaaPoistaHevonen muistoja mukanaan. Hieno vastaus.
VastaaPoistaruno ja kuva yhtä:))
VastaaPoistaKeinuhepalla lapsuuden muistoihin. Kaunis, mieluisa muisto.
VastaaPoistaTuttu on raudikkoni kavioiden kopse. Ajan virtaa oon kuulevinain. Vuosikymmenet antavat esineille uskomattoman merkityksen. Eilinen on tässä ja nyt.
VastaaPoistaKiitokseni kommenteista teille kaikille.
Olisipa minullakin tuollainen. Lapsuus kultautuu monien muistojen muodossa.
VastaaPoista