Nämä vihkot ovat täynnä sanoja. Sanoja sodan mielettömyydestä.
Aseveljen sanat toiselle aseveljelle.
Yllä olevan muistovärssyn on isälleni kirjoittanut Antti Rokka, inkeriläinen aseveli. Rokan kaikki tuntevat yhtenä Tuntemattoman sotilaan hahmoista. Linnan kirjahahmo Rokka on osin saanut piirteitä tältä inkeriläiseltä.
Kuvassa Antti Rokka, muistovärssyn kirjoittaja.
Muita vastauksia sanat-haasteeseen löytyy täältä.
Tärkeät vihkot olet saanut säilytettäväksesi. Muistan tuon muistovärssyn lapsuudestani. Historiaa!
VastaaPoistaSotapäiväkirjasta siskoni kirjoitti vanhanaikaisella kirjoituskoneella A4-version 1980-luvulla. Yksi kappale siitä on lähetetty Sota-arkistoon.
PoistaVärssykirjan kohtalo on vielä auki. Pitäisiköhän se skannata ensi hätään? Ehkä olisivat siitäkin kiinnostuneita.
Onpa kaunista tuo käsiala ollut silloin. Aivan väreet kulki selkäpiitä pitkin, kun katsoin näitä kuvia ja luin sanoja. Oletpa arvokkaiden vihkojen omistaja! Yhden ihmisen historian kautta avautuu koko kansakunnan historia. Isäni ei ehtinyt sotaan, mutta Äyräpää on tuttu paikka isän puheissa. Aloitin juuri lukea Joel Haahtelen kirjaa "Tähtikirkas, lumivalkea" ja ensimmäisellä sivulla sanotaan: "Kannet ovat mustat, vanhvaa ja hyvää kartonkia, sellaista johon voi luottaa." Minusta tuossa on jotain vahvasti vertauskuvallista.
VastaaPoistaTällaisia mietiskeli Mehtäsielu
Tuon Antti Rokan kauniin käsialan taitaa selittää osittain se, että hän oli toiminut opettajana ennen sotia. Kiitos pohdinnoistasi! Olen itsekseni ihmetellyt, kuinka nuo vihkot olivatkin säilyneet noinkin hyvässä kunnossa kaikki ne vuodet. Olisivatkohan olleet käärittyinä sanomalehteen tai vaihtovaatteisiin, jos niitä nyt oli. Kerran isän reppu oli ollut riippumassa kuusen oksalla. Vihollinen oli tähdännyt. Luoti oli lävistänyt repun ja rikkonut mustepullon. Vihkot eivät olleet turmeltuneet.
PoistaMuistot ja historia - omaa ja koko maan historiaa.
VastaaPoistaTotta puhut, pienistä puroista muodostuu kansakunnan historia. Niille, jotka muistavat ja tuntevat kirjoittajan, sanat saavat äänen. Ja niillekin, jotka vain tietävät kirjoittajan,historia tulee lähemmäksi.
PoistaMikä aarre sinulla onkaan. Nämä ikimuistoiset sanat ja kuvat koskettavat lukijaa.
VastaaPoistaVärssyjen perässä on usein mainittu, missä tilanteessa teksti on kirjoitettu. Joskus on mainittu paikannimi, joskus esim. korsussa, teltassa, lomalla jne.
PoistaIsäni asui palveluksensa aikana pahviteltassa 6 kk, kangasteltassa 1 v 10 kk,
korsussa 6 kk, tavallisissa huoneissa 5 kk. Joskus oli lomalla, sairaalassa ja
tilapäisesti taloissa.
Upea pala historiaa, todellinen aarre. Kiitos että jaoit siitä pätkän meidän kanssa :)
VastaaPoistaLapsena sitä luuli, että sota-aika oli kaukana menneisyydessä. Kun kävin lapsena metsässä katsomassa pommikuopan reunalla kasvavia kangasvuokkoja, niin en tuolloin ymmärtänyt, että paikkakuntaa oli pommitettu vain vuosikymmen takaperin.
PoistaKaunis ja vaikuttava vastaus haasteeseen...kiitos.
VastaaPoistaIsäni palveli samassa jalkaväkirykmentissä JR 8 kuin Väinö Linna. Rykmentissä oli järjestetty kirjoituskilpailu. Sen oli voittanut itseoikeutetusti Väinö Linna. Isäni oli tullut toiseksi omalla kirjoituksellaan. Isäni toisesta sijasta kuulin vasta äitini hautajaisissa yhdeltä sukulaismieheltä.
PoistaKaksi mustakantista vihkoa täynnä sanoja, jotka kertovat niin paljon siitä ajasta, josta monet sotakentillä taistelleet miehet eivät mielellään puhelleet. Noita vihkoja lukiessa tulee varmasti kiitollisuuden tunne heitä kohtaan.
VastaaPoistaArvokkaat vihot sanoineen.
Totta puhut, Aimarii.
Poista