Kirjoneulesukat jämälangoista

Laitanpa tänne talteen itselleni tiedon, millaisia kuvioita tein viimeisimpiin kirjoneulesukkiin. Lankana tuttu ja turvallinen Novitan 7 veljestä. Silmukoita yhteensä 52 kuvio-osuudessa. Sukat eivät jää omaan käyttöön.

6.12.2107

Suomi 100 v -vauvalle nuttu

Lähisukuun syntyy piakkoin vauva., jolle halusin neuloa nutun. Malliksi valikoitui netistä löytynyt Novitan valkoinen vauvan jakku. Lisäsin nuttuun vähän palmikkoa kumpaankin etukappaleeseen. Oikeastaan tuon nutun olisi voinut neuloa yhtenä kappaleena kainaloon asti, niin olisi säästynyt sivusaumojen yhdistämiseltä.  Luulen, että minulla oli 3,5:n paksuiset puikot. Vahvistn napinlävet, vaikkei ohjeessa sitä pyydettykään. Lisäksi virkkasin rapuvirkkausta kaikkiin reunoihin, niin nutusta tuli viimeistellympi.

Tulin aloittaneeksi palmikot ihan neuleen reunasta. Ihan pyytämättä alareunasta tuli "aaltomainen". Haitannooko tuo mitään? Toivottavasti pellavanvärinen Nalle-lanka on myös tulokkaan äidin mieleen.Lankaa kului kutakuinkin 150 gr.

Syyskuussa pitäisi nutun käyttäjän syntyä. Hyvä ajoitus, kun tulevan isän isoäidin sisko viettäisi 100-vuotispäiviään samassa kuussa, jos eläisi.

Ruusujen tuoksua

Piipahdin tänään Meilahden puistoarboretumin pensasruusutarhassa. Arboretum on perustettu 50 vuotta sitten, itse ruusutarha on nuorempi.. Osa ruusuista oli jo kukkinut, mutta paljon oli myös vasta nupulla olevia pensaita.  Ihastuin keltaiseen Aicha-tarhapimpinellaruusuun, joka on kuvasarjan viimeisenä.  Jos olet liikkeellä Tamminiemen tai Seurasaaren suunnalla, niin poikkea ihmeessä ihastelemassa istutuksia. Kukintaa luvataan elokuun puoliväliin asti.

Kun aikoinani asuin Töölössä, niin kuljin kyllä tuon alueen ohi. Ihmettelin eilen, miksen tuolloin arvannut käydä ruusuja katsomassa. No syykin selvisi. Ruusutarha on perustettu vasta v. 1991.

Kesäkuun satoa

Voiko sukkien neulominen lähteä lapasesta? Kyllä voi ainakin minulla. Kuusi paria odottelee yhä lankojen päättelyä,

Juurilla

Kävin alkuviikosta juurillani. Eri kadunkulmissa tuntui siltä, että täällä minä olen ollut. Mutta mistä tulee tunne, että pitäisi nopeasti joutua,  kun joku odottaa. Kukaan ei odota. Talvisalon hautausmaalla ei tunneta aikaa.

Nyt on keskikesä ja valoisa yö.

Harson alta lautaselle

En muista koskaan aikaisemmin ottaneeni kasvimaasta mitään vihanneksia näin aikaisin. Mutta tänä vuonna uutiseen pääsin jo tämän viikon maanantaina. Kävin silloin irrottamassa mangoldin uloimpia lehtiä. Helpon lisukkeen sain, kun revin lehdet varsineen päivineen pannulle ja laitoin mausteeksi valkosipulia, ruohosipulia, hyppysellisen suolaa ja mustapippuria. Pieni liraus öljyä ja hetken kuumennus.

Harsoa on pitänyt käydä monesti löysäämässä.

Päivän kukka - akileija

Tämä tumma akileija on löytölapsi viime kesältä. Kasvoi kaupungin jättömaalla, minne oli ilmeisesti kuljetettu maa-ainesta puutarhoista. Akileijojen lisäksi näin paikalla yksittäisiä ruskoliljoja. Tämä yksilö kasvoi osittain hiekalla, joten sain sen irroitetuksi maasta ilman lapiota. Kukassa on melko näkymättömät kannukset.  Kerrotuksi kai kukintoa voisi sanoa , kun kerran kaksi "sormustinta" on sisäkkäin.  Ilta-aurinossa kukan väri näyttää tummalta lilalta, mutta pilvisessä säässä kukka näyttää melko mustalta.

Päivän kukka - siperianunikko

Kerrottukukkainen siperianunikko on kotiutunut keskelle kuunliljapenkkiä.  Kukan halkaisija on yli 10 cm. Terälehdet ovat vielä ryppyiset. Siemenet on kerätty naapurin kukkapenkistä vuosia sitten..

Päivän kukka - siperiankurjenmiekka

Siperiankurjenmiekassa - Iris sibiricassa - ovat  kaikki värit kohdillaan. Kasvi on kasvanut  meidän pihassa vuosikymmeniä -  jo paljon ennen meidän tänne muuttoa. Viihtyy hyvin kuivassakin penkissä.

Päivän kukka - juhannusruusu

Ruusupensaamme on lähtöisin entisten naapureiden pihasta. Saattaa olla, että istutin taimen aikoinaan liian varjoisaan paikkaan pähkinäpensaan katveeseen, kun pensas ei viru eikä vanu. Mutta joka vuosi iloitsen kaikista kukkaista, joita se jaksaa tehdä. Tässä tämän vuoden ensimmäinen auennut kukka. Kyllä ... tuoksu on entisensä.

Päivän kukka - vuorikaunokki

Vuorikaunokki - Centaurea montana - on nimensä mukaan todellinen kaunotar. Koristeelliset kehtosuomut ovat pisteenä i:n päällä.

Kasvaa että kohina käy

Kyllä kannatti kokeilla kasvilavakasvatusta. Kylvin yhteen lavaan 7.5. mangoldia, Nyt neljä viikkoa myöhemmin kasvu on hyvässä vauhdissa. Harso on taannut otollisen pienilmaston.

Lehtikaalin siemenet laitoin sisälle esikasvatukseen 2.5.. Siirsin taimet harson alle lavaan 17.5.

Nyt ihmettelen, miksen jo aikaisemmin innostunut lavakasvatuksesta. Rikkaruohojakaan ei ole mullasta noussut.

Lintuperspektiivistä katselin maisemaa

Eilen aamupäivällä käväisimme Nuuksion kansallispuisstossa kävelemässä. Onneksi olimme aikaisin liikkeellä., sillä iltapäivällä ei olisi helteessä jaksanu sitä vähää. Kipusimme omin pikkujaloin alhaalta laaksosta ylös kalliolle. Kipuamista tuli 50 metriä. Tämän reunemmalle en uskaltautunut. En edes ryömimällä. Pystysuora jyrkänne jäi minulta näkemättä.

Klikkaa kuvaa.

Aamut ovat parhaita

Helteisen päivän aamuna on ilo kuljeskella pihalla kiireettömästi ihan vain katselluhommissa.  Aurinko on vielä idän puolella metsän takana .Poikkeuksellisen lämmin toukokuu on tehnyt pihasta uskomattoman vehreän.  Käki se jaksaa yhä helskytellä.

Jumaltenkukka - uusin perennatuttavuus

Jos pidät syklaamin kukista, niin saattaisit pitää myös  jumaltenkukasta. Minulla niitä on kaksi yksilöä viime kesältä. Ne ovat peräisin lähipuutarhan aidan takaa kompostista. Liekö kärrätty kompostiin jo edelliskesänä,  Oitis "adoptoin" ne kurpitsantaimien ostoreissulla. Molemmat yksilöt selvisivät viime talvesta.

Kasvin lehtiruusuke on samantapainen kuin esikolla. Kukinnan jälkeen se kuihtuu pois, joten kasvin paikka on syytä merkitä. Ehkä nämä minun kasvinikin olivat jääneet myymättä ja siksi ne olivat joutuneet kompostiin, kun ruukuista kaikki elollinen oli kuihtunut pois. Kukkavanojen korkeus on n. 30 - 40 cm. Minulla ne ovat kotiutuneet kuivahkoon penkkiin.

Mieleni tekisi jakaa ainakin toinen kasvi kukinnan jälkeen. Onnistuisikohan se?

Kuinka kauniita ne ovatkaan

Mikähän on saanut omenapuut täyteen kukintaan tänä vuonna? Vaikka vielä toukokuu onkin, niin ajatukset karkaavat syksyyn ja täysinäisiin hillopurkkeihin. No mutta ei mennä asioiden edelle, vaan viivähdetään pitkään omenapuiden alla ja tuoksutellaan. Kukkakärpäset surisevat vimmatusti, mutta missä ovat karvajalkaiset kimalaiset.

Meillä on kaksi vanhaa omenapuuta. Entiset naapurimme, joilla itsellä oli kymmenkunta omenapuuta, määrittelivät meidän puut puna- ja keltakaneleiksi.