"Ns. Hiitola-sukat"

Edit 26.3.2023  

Jättäydyn suosiolla sivuun näiden sukkien nimeämiskeskustelusta. Toimin alun perin ohjeen laatineen henkilön toiveen mukaan ja kerroin käyttäneeni ohjetta. Koska minun postaukseen on edelleen tullut komentteja sukkien nimestä, niin laitoin tämän postauksen otsikon hipsuihin. Alkuperäisohje on passelimpi paikka käydä keskustelua nimeämisestä.  Blogini on lepotilassa, joten kommentteihin en juurikaan vastaile.

--------------------------------------------------------------------------------------------------------

Satuin haeskelemaan tietoa Hiitolasta, kun kuulin, että siskoni pojan vaimon äidinpuoleiset sukujuuret ovat Hiitolassa luovutetussa Karjalassa. Samalta paikkakunnalta on syntyjään myös kirjailija Eeva Kilpi.

Netistä sattui löytymään Hiitola-sukkien ohje, jota ajettelin kokeilla. Minulla ei sattunut olemaan kotona muuta lankaa kuin 7 veljestä. Varteen laitoin ohjeen mukaan 14 silmukkaa puikoille, kun en ruvennut miettimään, miten mallia olisi pitänyt muuttaa muulle silmukkaluvulle. Teräosassa vähensin silmukoita.

Kuka nämä perinnesukat sitten saa? No siskoni miniä tietenkin.

Kesävieraat ovat palanneet

Meillä on pihassa iso tuomipihlaja, josta on tullut vuosikymmenten aikana iso puu. Kolme vuotta sitten sepelkyyhkyt keksivät rakentaa harvan risupesän puun latvustoon yhden vaakatasossa olevan oksan päälle.

Pesä näkyy mustana möykkynä alemmassa kuvassa. Kumma kyllä pesä on kestänyt tuulet ja myrskyt, eikä ole hajonnut. Tässä jo aiemmin keväällä kuulin kauempaa sepelkyyhkyjen huhuilua ja ajattelin, että tulevakohan tänäkin keväänä pesimään. Ei tarvinnut kauaakaan odottaa, kun pari viikkoa sitten huomasin, että pesää ollaan korjailemassa. Risujen kuljetusoperaatio oli käynnissä. Ovatkohan sepelkyyhkyt pesäuskollisia vai onko sattumaa, että saman lajin linnut vain löytävät vanhan pesän?

Nyt kun katson puun alta pesälle, niin sieltä näkyy vain pyrstö ja satunnaisesti nokka näyttää heilahtavan. Pesällä ollessa ei huhuilua kuulu. Vuorotellen siellä haudotaan munia tällä hetkellä.

Meillä sattuu olemaan kompostori tuomipihlajan alla, mutteivät linnut ole moksiskaan liikkumisestamme. Hyvää pesintää, arvon kesävieraat!

Täältä löytyy tarkempaa tietoa sepelkyyhkystä.

Yksi päivä äidille

Edessäni on noin 6 cm korkea korttipino. Päällimmäisenä on viimeiseksi jäänyt kortti vuodelta 2012. Pinossa ovat kaikki minun äidille tekemät tai ostamat äitienpäiväkortit. Kaikki tallessa. Omatekoisia on vajaa parikymmentä ja ostettuja nelisenkymmentä. Ensimmäiset kortit on tehty vaatimattomista materiaaleista: jostakin kirjasta repäistylle sivulle, jolla on vähän tekstiä tai siskon kouluvihkon kanteen.

Katsellessani kortteja olen kuulevinani ajan virtaa. Tänään tervehdykseni lähtee kauas pilven reunalle: Kauneimmat ruusut kimppuuni liitän, kaikesta hyvästä Sinua kiitän!

Kevät keikkuen tulevi

Tänä aamuna minun piti oikein hieraista silmiä, kun katsoin ikkunasta ulos. Pakkasta oli kolme astetta ja maa oli valkoinen. Takatalvi on tullut. Kissakaan ei viihtynyt räntäsateessa.

Valokuvatorstain 322. haaste - ruoste

Puuvajan oven ruostunut salpa.Täälläkin on kaikki ruosteessa.