Valokuvatorstain 390. haaste - odotus

Joulunalus on yhtä odotusta. Eilen odottelin  Helsingin Johanneksen kirkon ovien avautumista, jotta pääsisin varaamaan hyvän paikan YL:n joulukonserttiin.

Konsertin jälkeen kävelin kävelykaduksi muutettua Keskuskatua pitkin. Miljöö oli viimeisen päälle

valaistu jouluvaloin. Ihmisiä paljoine ostoksineen riitti tungokseen asti. Kadulla pari romanialaiskerjäläistä odotti ohikulkijoilta kolikoita kippoihinsa syvään kumartuneina. Aikamme tulitikkutytöt jäivät kaihertamaan mieltäni. 

Levollista odotusta, mitä odotattekin.  

Täällä muut vastaukset.

Valokuvatorstain 380. haaste - pakkasen purema

Täälläkin on pakkanen puraissut.

Valokuvatorstain kesähaaste - lämpö

Kissa kyllä erottaa lämpimän paikan. Sellainen löytyi eteisen matolta kesäkuisena päivänä.

Kesähasteen vastaukset löytyvät täältä.

Keltapäivänlilja

Tänä vuonna keltapäivänliljani ovat tehneet kukkavarsia runsain mitoin. Vaniljaista tuoksua riittää liljojen ympärillä. Yksittäinen kukka kestää noin yhden päivän, kunnes kurtistuu.

Akileija

Olen oppinut ymmärtämään akileijojen kauneuden vasta viime vuosina. Ensimmäiset siemenet sain naapurista. Niistä olen saanut kasvatetuksi kolmea eri väriä. Tuntuu siltä, että olen saanut akileijatartunnan. Jos jossakin on tarjolla siemeniä, niin heti ilmoittaudun haluajaksi.

Toissa vuonna sain yhdeltä blogitutulta jaloakileijan siemeniä. Tänä vuonna ne eivät ole vielä alkaneet kukkia, mutta taimet ovat terhakoita. Viime syksynä sain toiselta blogitutulta kerrotun akileijan siemeniä. Piikkuriikkisiä taimia on nyt niistäkin kasvamassa.

Saksankurjenmiekka

Noin viikko ennen juhannusta sininen saksankurjenmiekka aloitti kukkimisen. Kukinta oli ohi muutamassa päivässä.

Jos haluat pihallesi sitruunantuoksuisen kukan, niin silloin oikea valinta on keltainen saksankurjenmiekka. Kymmenisen vuotta yksi kaupasta ostettu kasvi on saanut kasvaa pihallamme. Muutamaan kertaan olen juurakkoa jakanutkin.Ensimmäinen kukka avautui juhannukseksi.

Ruusuorapihlaja

Yleensä ruusuorapihlaja aloittaa kukintansa aivan kesäkuun alussa. Kylmän alkukesän takia kukat aukesivat vasta eilen vallankin etelän puoleisissa oksissa. Aivan mahdottomasti on kukkia. Tämä puu istutettiin n. 25 vuotta sitten. Vuosien myötä pensas on muuttunut puumaiseksi kasvutavaltaan.

Tarhapioni

Tämän punaisempaa kukkaa ei löydy pihaltani tällä hetkellä. Vanha juurakko jaksaa tehdä joka vuosi muutaman kukan. Harmi vaan, kun varret pyrkivät menemään maata pitkin kukkien painosta. Kukkia on sen verran vähän, etten rupea niille tukia laittamaan. Näissä kukissa ei ole niin voimakas tuoksu kuin keskikesällä kukkivassa vaaleamman punaisessa pionissa.

Kultatyräkki

Kultatyräkki muodostaa pyöreänmallisen kasvuston. Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että koko kasvi loistaisi limenvärisenä. Kultatyräkki on siitä kiitollinen, ettei se lähde leviämään holtittomasti kuten tarhatyräkki. Kun ostin tämän puutarhamyymälästä, niin kasvissa oli vain  muutama varsi. Tätä kasvustoa olen jo kerran jakanutkin toiseen penkkiin. Onneksi tämän kukinta-aika alkaa oikeastaan vasta sitten, kun voikukan kukinta-aika on ohi. Eivät kilpaile keskenään.

Unikko

Tämä kerrottu unikko on peräisin naapurista. Lie tullut siemenenä ihan vahingossa.  Meillä kasvi on kotiutunut kuunliljojen joukkoon. Vielä eilen kukat oli nupulla. Tänään muutama auennut kukka loisti jo kauas. Tarkempaa lajimääritystä en arvaa tälle antaa. Vähän näyttää siltä, että kuunlilja olisi käynyt kukkimaan, mutta kyllä sieltä maanrajasta löytyy varsinainen unikkokasvi.

Vuorikaunokki

Vuorikaunokki on kasvanut pihallamme yli 20 vuotta. Ostimme tonttimme viereisen metsäisen kesämökkitontin parikymmentä vuotta sitten. 1950-luvlla rakennetun mökin oven vierestä löytyi umpeutunut kukkapenkki, josta pelastin vuorikaunokin omaan pihaan. Vanhaa kantaa on tämä kasvi näin ollen. Pidän erityisesti kukkien väristä ja terälehtien alla olevasta ristikkokuviosta. Kasvusto on yli polvenkorkuista.

Toukokuun viehkeitä kukkijoita

Kun idänsinililjat ovat lopettaneet kukintansa,  urakkansa aloittaa kevätkaihonkukka. Kukat muistuttavat suuresti lemmikin kukkia. Kasvi muodostaa muutamassa vuodessa maata peittävän kasvuston. Minulla isoin kasvusto on pihatien suussa vaahteran juurella.

 

Toinen kevään herkistä kukkijoista on varhohiippa. Ikäänkuin salaa hentoihin varsiin ilmestyy punertavat kukat. Vasta vähän myöhemmin varsiin kasvaa lehdet, joiden väritys on mielenkiintoinen.