tiistai 18. syyskuuta 2012
Viljapellon laitaa
Syyskuu on jo näin pitkällä, mutta silti vehnäpelto odottaa vielä puijaansa. Tuollainen ruskeansävyinen pelto on jotenkin alakuloisen näköinen. En päässyt oikaisemaan pellon poikki marjapaikkaani, vaan jouduin kulkemaan pellon laitaa.
Reilu viikko on aikaa siihen hetkeen, kun pyssymiehet pääsevät mieliharrastuksen pariin. Voi, voi. Varokaa peurat puisia rakennelmia peltoaukeiden reunamilla! Eipä auta silloin enää mennä metsään maastonvärisissä vaatteissa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tuo vehnäpelto on niin kaunis. Eikä tähkät vielä nuoku, se muistaakseni oli kypsymisen merkki.
VastaaPoistaIhania syksyisiä kuvia.
Saitkos marjoja?
Nyt on lokakuu ja tuon peltomaiseman vilja on yhä puimatta. Taitaa olla liian märkää. Muistaakseni sain tuoltakin reissulta reppuuni kumpiakin marjoja.
PoistaMaalaistalon tyttärenä jotenkin rakastan noita viljapeltoja. Aurinkoinen sää yhdistettynä pieneen tuuleen ja viljaan, tuo jotain kivoja muistoja mieleen tai sitten se on vain syksy kaiken kaikkiaan.
VastaaPoistaIhanaista loppuviikkoa!
Pilvisenä päivänä minulle tulee sellainen tunne, että vilja on unohdettu pellolle, kun noin ruskean sävyinen on.
PoistaSykyisten viljapeltojen tuoksu on hieno, siitä tykkään, tykkään myös katsella lainehtivaa viljaa.
VastaaPoistaSinun syksysi jatkuu kauniina, mutta varotaan vaan noita metsämiehiä
Tota samaista peltomaisemaa ihailin keskikesällä tuulisella säällä bussin ikkunasta. Näin todella vihreitä aaltoja.
PoistaKyllä varon ja laitan kirkkaanväriset vaatteet, jos viikonloppuisin suuntaan syvemmälle metsään.
Heippa taas, tuli noukkiin kadonneita logeja seuranta listalleni, näin sadepäivänä kerkiin istuun ja päivittään.
VastaaPoistaSisätöitä suosittelenkin sinulle. Rennosti sohvalla vaikka.
Poista