Valokuvatorstai - haaste 295

Tämän viikon aiheena on kaipaus.

Edit 20.9.2013

Tämä puolenvuodentakainen kuva herättää tällä hetkellä minussa lähinnä kaipauksen lapsuuden maisemiin.
Nyt kun syntymäkaupungissani ei ole kumpaakaan vanhemmistani tai mitään kiinnekohtaa, niin asioita katselee hieman kuin kultakehyksissä Lauri Pohjanpää runon tapaan.

Lapsuuden maa

Ja se metsä oli maailman sinisin
ja vehrein se nurmikkorinne.
Ja usein vielä unissani vaellan
ma kauas, kauas sinne.

Ja siellä oli maailman kauneimmat
ne sinipunakukkaiset pellot.
Ja niin heliästi helise ei kirkonkellot
kuin siellä ne sinikellot.

Ja ma muistan ne koivut ritvaiset
siellä viheriäisessä haassa.
Ei missään niin valkeita koivuja kasva
kuin kaukana lapsuuden maassa.

Ja koivujen läpi ei milloinkaan
niin taivas loistele seessä.
Sen alla yhä unissani vaellan
ja mulla on silmät veessä.


Lauri Pohjanpää: Väsyneet kädet, 1930