Valoa löytyy myös täältä.
Suomenlinna 24.8.2013.
Edit 19.11.2013
Lisäsin tämän kuvan vertailua varten...
torstai 17. lokakuuta 2013
torstai 10. lokakuuta 2013
Valokuvatorstai - haaste 298
Hetki unen ja valveen rajamailla
19.11.2009. Luonto valmiina talviuneen.
Edit 11.10.2013 Kuva on otettu hieman ennen puoltapäivää. Maisema näytti oudon kiehtovalta.Taustalla oleva järvi oli kokonaan sumun peitossa.
19.11.2009. Luonto valmiina talviuneen.
Edit 11.10.2013 Kuva on otettu hieman ennen puoltapäivää. Maisema näytti oudon kiehtovalta.Taustalla oleva järvi oli kokonaan sumun peitossa.
keskiviikko 9. lokakuuta 2013
torstai 19. syyskuuta 2013
Valokuvatorstai - haaste 295
Tämän viikon aiheena on kaipaus.
Edit 20.9.2013
Tämä puolenvuodentakainen kuva herättää tällä hetkellä minussa lähinnä kaipauksen lapsuuden maisemiin.
Nyt kun syntymäkaupungissani ei ole kumpaakaan vanhemmistani tai mitään kiinnekohtaa, niin asioita katselee hieman kuin kultakehyksissä Lauri Pohjanpää runon tapaan.
Lapsuuden maa
Ja se metsä oli maailman sinisin
ja vehrein se nurmikkorinne.
Ja usein vielä unissani vaellan
ma kauas, kauas sinne.
Ja siellä oli maailman kauneimmat
ne sinipunakukkaiset pellot.
Ja niin heliästi helise ei kirkonkellot
kuin siellä ne sinikellot.
Ja ma muistan ne koivut ritvaiset
siellä viheriäisessä haassa.
Ei missään niin valkeita koivuja kasva
kuin kaukana lapsuuden maassa.
Ja koivujen läpi ei milloinkaan
niin taivas loistele seessä.
Sen alla yhä unissani vaellan
ja mulla on silmät veessä.
Lauri Pohjanpää: Väsyneet kädet, 1930
Edit 20.9.2013
Tämä puolenvuodentakainen kuva herättää tällä hetkellä minussa lähinnä kaipauksen lapsuuden maisemiin.
Nyt kun syntymäkaupungissani ei ole kumpaakaan vanhemmistani tai mitään kiinnekohtaa, niin asioita katselee hieman kuin kultakehyksissä Lauri Pohjanpää runon tapaan.
Lapsuuden maa
Ja se metsä oli maailman sinisin
ja vehrein se nurmikkorinne.
Ja usein vielä unissani vaellan
ma kauas, kauas sinne.
Ja siellä oli maailman kauneimmat
ne sinipunakukkaiset pellot.
Ja niin heliästi helise ei kirkonkellot
kuin siellä ne sinikellot.
Ja ma muistan ne koivut ritvaiset
siellä viheriäisessä haassa.
Ei missään niin valkeita koivuja kasva
kuin kaukana lapsuuden maassa.
Ja koivujen läpi ei milloinkaan
niin taivas loistele seessä.
Sen alla yhä unissani vaellan
ja mulla on silmät veessä.
Lauri Pohjanpää: Väsyneet kädet, 1930
perjantai 2. elokuuta 2013
Aamulla varhain
On uskomattoman hieno kokemus mennä mökillä rantaan hieman viiden jälkeen aamulla. Vain vastaranta punertaa parin kilometrin päässä. Luonto on ihan hiljainen heinäkuun lopussa. Kuinka yleellistä!
Tilaa:
Kommentit (Atom)