Ikkunan takaa

Meillä tontin takaosa on luonnontilaista mäntykangasta. Siellä on pieni  rusakkko tai  jänis

näyttäytynyt muutaman kerran, kun itse olemme olleet sisällä. Taitaa olla hankipoikanen. Niin herttaiselta näytti tuossa kolmen metrin päässä istuessaan.

Taitaa tulla jonkin verran mustikoita tänäkin vuonna. Ainakin tuomipihlajassamme pesivät sepelkyyhkyt käyvät poimimassa suihinsa sinertyneitä marjoja. Ei tule pitkäksi ruoanhakumatka, kun tuomipihlajassamme pesivät.

Kaksin aina kaunihimpi

Nyt minun keltainenkin perhoskämmekkä on avannut kukkansa. Tänä vuonna niitä on kuusi kappaletta. Kyllä näille kerran viikossa raaskii kahvikekkerit pitää..

Nyt tehdään raparperihilloketta

Raparperipuska työntää uutta vartta sateiden ansiosta. Pienellä vaivalla raparperistä saa  tehdyksi  hilloketta.  Jotkut puhuvat kompotista eikä hillokkeesta.  Pilkoin huuhdellut varret (kolme paksua vartta = 800 gr) kattilaan mehustumaan yön yli sokerin ( 2 dl) ja mausteiden (1 tl vaniliinisokeria, 1 tl kanelia ja 1 tl inkivääriä) sekä  öljyn ( 1 rkl rypsiöljyä) kanssa.

Yön aikana varsista irtoaa nestettä sen verran, ettei vettä tarvitse lisätä. Palaset pehmenevät jo yön aikana sen verran, että riittää oikeastaan n. 10 minuutin kiehauttaminen. Itse en osaa sanoa, minkä lisän tuo öljy tekee. Netistä kun katselee kompottiohjeita, niin niissä näkyy oljyä käytettävän.

Aamupuuron päälle olen hilloketta  laittanut. Sopii myös  rasvattoman raejuuston kaveriksi välipalana.

Pari päivää juhannusaattoon

Tämänaamuisen lenkin teimme kuuden lämpöasteen säässä pohjoistuulen puhaltaessa. Piäisikö kohta olla käsillä Suomen suven helein aika? Se hyvä puoli asiassa taitaa olla, että perennojen kukinta kestää pitempään. Nahkasormikkaita kaipasin.

Lumipalloheiden kukat ovat saaneet lopullisen värityksen.

Perennoista on siniset ja keltaiset kukat avanneet nuppujaan. Etualalla on vuorikaunokkia, taustalla akileijoja ja lehtosinilatvaa.

Siperiankurjenmiekan sisus on uskomaton.

Keltainen saksankurjenmiekka tuoksuu sitruunaiselle.

 

 

Keltaissa päivänliljassa on vaniljainen kukkakaupan tuoksu.

Tämä kaunokainen oli avannut ensimmäisen kahdestakymmenestä nupustaan viime yönä. Tähän pioniin liittyy paljon muistoja. Meille juurakon lähetti isäni n. 15 vuotta sitten, kun vanhempani muuttivat paritalosta kerrostaloon. Sitä ennen juurakko oli ollut jo lapsuuskotini kukkapenkissä. Sinne alku oli saatu 1950-luvulla serkkuni perheeltä. Nyt heitä ketään ei ole enää elossa. Siksi tämän pionin kukinta liikuttaa joka vuosi.

 Seuranani olleelta kisulilta ei tarvinnut kahdesti kysyä - ihme kyllä -, että lähdetäänkö sisälle. Oliko sillä sitten vilu vai joko nälkä pääsi yllättämään? Sen tietää kisuli itse.

 

Aah... kesä

Mökkisaunan kuistilta avautuvaa näkymää ei väsy katsomasta. Neljä tukkakoskeloa ui rantavedessä, syvemmällä uiskenteli yhdeksän kuikkaa.