lauantai 8. kesäkuuta 2013

Lapsuusmuisto

Minut oli jo laitettu nukkumaan vannottamalla, ettei sängystä saisi enää nousta, koska äidillä oli niin paljon ommeltavaa kotitalouskerhon joulumyyjäisiin. Uskoin asian, kun kerran yöpukukankaita oli ollut esillä. Viereisestä huoneesta kantautuva Singerin surina tuuditti minut uneen. Oikeasti äitini ompeli minulle joululahjaksi nuken vartaloa ja raajoja Singerillään.


Vuosikymmenet vierivät. Kuukausi takaperin tyhjensimme äitimme kodin. Muuttokuormasta kannoin omaan kotiini ompelukoneen ja nuken.Ympyrä on sulkeutunut.

Valokuvaustorstain  290 aiheena on lapsuusmuisto. Muistojen äärelle pääset täältä.

8 kommenttia:

  1. Ihana kaunis muisto Sinulla, uskonpa nukevan pääsevän kunniapaikalle kodissasi:)

    VastaaPoista
  2. Sinulla on äärettömän rakas muisto, jota osaat myös arvostaa. Varmaan monenlaista muistuu mieleen nukkea ja ompelukonetta katsellessasi, aina herää joku uusi muisto.

    VastaaPoista
  3. Oi tämä on niin ihana. Minullakin on nukke.

    VastaaPoista
  4. Tärkeät muistot seuraavat vielä konkreettisinakin

    VastaaPoista
  5. Ihana muisto, joka ei katoa!

    VastaaPoista
  6. Ilona, oikeassa olet. Tämä Tuula-Maija ei ole koskaan kaupan. Kunhan tässä ehdin, niin joko neulon tai virkkaan nukelle mekon tai hameen. Sulkee vielä silmänsä, vaikka ripset ovatkin jo tippuneet.

    Aimarii, muistoja on. Jossakin vaiheessa nukesta piti saada vauvanukke. Ei auttanut muu kuin leikata salaa letit pois. Lopputulos oli niin paha, että loputkin hiukset oli revittävä pois.

    Kuvittelija, muistan sinun kertoneen nuken teosta. Kovasti tällä olen leikkinyt. Kiihkeimmässä leikkivaiheessa nukella oli kumiset kädet ja jalat, jotta sitä saattoi osin kylvettääkin. Ne ostoraajat tummuivat ja äitini kiinnitti alkuperäiset kankaiset raajat myöhemmin. Kyllä nukke pitää olla.

    Pappilanmummo, kyllä minulta itku pääsi, kun ensimmäisen kerran katselin ompelukonetta omassa kodissani.

    Millin, tuolla ompelukoneella äitini ompeli minulle ja siskolleni mekot varmaankin siihen saakka, kun oltiin jo yli kymmenvuotiaita.

    VastaaPoista
  7. Onpa sinulla mukava aarre lapsuudesta. "Oman äidin ompelema", eikös jossain niin ole sanottu.
    Ompelukone on hyvä olemassa ja ennen tehtiin paljon vaatteita itse.

    VastaaPoista
  8. Tuokista toiseen. Näin tämä kesä on edennyt, toivottavasti sinunkin kesäsi mainiosti.

    VastaaPoista