perjantai 28. maaliskuuta 2014
Valokuvatorstain 320. haaste - kärsivällisyys
Päätalon kirjoista mieleeni on jäänyt sanonta "olla rantteella". No siellä olemme olleet tällä viikolla. Meillä on selvä työnjako: mies sahaa moottorisahalla ja pilkkoo, minä kärrään ja pinoan. Kumpikin voimiensa ja taipumustensa mukaan. Kärsivällisti - ajan kanssa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Meillä oli viime syksynä samanlainen työnjako polttopuiden kanssa. Hienon pinon teit!
VastaaPoistaJa pinoja syntyy
VastaaPoistaWau miten hienosti, siististi, huolellisesti ladottuja klapeja!
VastaaPoistaVaikuttaa niin tutulle, joka kesälomalla itsellä samat urakat vanhempieni luona! Tosin meillä isä on työnjohtajana, joten oma kärsivällisyys johtuu välillä koetukselle.
VastaaPoistaKiitos kaikille kommenteista! Olen saanut kolme pinoriviä n. rinnan korkeudelle. Vielä pitää korottaa. Ja jos raaka-ainetta riittää, niin pitää tehdä neljäs rivi pinon taakse.
VastaaPoistaKärsivällisyyttä koetellaan monin tavoin. Minä lähestyn tätä aihetta mieheni tavoin, joka tuppaa tekemään tinkejä. Tänään tehdään tälläinen tinki, että nuo ja nuo kasat pitää halkaista ja pinoa. Lapsellisuutta tai ei, haluaisin sanoutua irti tinkeistä ja edetä leikin varjolla, lapsenmielinen kun olen.
VastaaPoistaTodella komeat pinot. Hatun nosto!
Rantteella olo on mielekästä ja mukavaa ulkoilua, samalla hommat hoituu. Minulle myös oikein mieleistä.
VastaaPoistaHyvänäköisiä klapipinoja olet rakentanut. Varmistanut taitavasti, etteivät sorru.