tiistai 31. heinäkuuta 2012

Oma maa mansikka, muu maa mustikka

On käsillä ne viikot, jolloin marjastaja saa laittaa töppöstä toisen eteen. Meillä on kyllä niin, että oma maa on mustikka. Näet takapihallamme kasvaa kanervien lomassa mustikkaa. Ahomansikkaa on ilmaantunut vain nimeksi kukkapenkin reunaan.

Satutko tietämään tuon otsikossa mainitsemani sananlaskun etymologian? Jollet, niin kerronpa. Vanhaan aikaan torpparin pihapiirissä kasvoi hakatuilla mailla mansikkaa, mutta sitten yhteisomistuksessa olevilla metsäisillä mailla mustikkaa. Varsin loogista.

Mutta kyllä metsävadelmassakin on hieno aromi. Reilussa tunnissa kävin keräämässä kolmisen litraa vadelmia. Nyt pakastusrasioita varaamaan.

4 kommenttia:

  1. Sinäkin olet muuttanut! Harkitsin sitä hetken minäkin mutta olen toistaiseksi vielä vuodatuksessa.
    Ihana sato. Sekä mustikat että mansikat maistuvat!

    VastaaPoista
  2. Voi noita ihania marjoja. Metsävadelmia kaipaan usein. Niissä on niin ihana tuoksu ja maku.

    VastaaPoista
  3. Juu-u. Muutto tuli yllättäen. Onneksi muuttokuorma oli kevyt. "Henkistä laatua" pikemminkin.

    Meinasin kerätä vattuja mökiltäkin, mutta Savossa olivat vielä raakoja.

    VastaaPoista
  4. Saisinpa itsekin marjoja, vaan kehnolta näyttää. Sentään hieman mustikkaa olen poiminut, parin piirakan verran.Vadelmat ovat täysin raakileita vielä.

    VastaaPoista