tiistai 7. elokuuta 2012

Yksi, kaksi, kolme...yksitoista

Ajelemme hiljalleen hiekkatietä pitkin mökille eteläisessä Savossa. Metsätaipaleen jälkeen vasemmalla aukeaa pelto. Erotan isoja hahmoja ja huudahdan: kurkia. Samalla mieheni on jo pysyttänyt auton. Ja minulla on kamera kaivettuna käsilaukun syövereistä. Siellä niitä marssii peräkanaa. Otan kuvia hiekkatiellä pölyyntyneen ikkunan läpi ja lasken samalla lintujen lukumäärän. Kyllä niitä yksitoista on näkyvillä.
Sinne ne jäävät tepastelemaan. Me jatkamme matkaa.
Lähettänyt klo
Tunnisteet:

4 kommenttia:

  1. kaanon7/8/12 15:16

    On aina niin sykähdyttävää nähdä luonnossa tuollainen näky. Hetken aikaa on hämmentynyt ja pudistelee päätään.
    Johan niitä onkin iso lauma päiväkävelyllä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Piri8/8/12 15:50

      Kyllä eläinten kohtaamiset jäävät mieleen, vaikkei kuviakaan saisi. Mökkitiellä tuli heinäkuun alussa vastaan supikoira, joka ei ihan heti tajunnut väistyä syrjään.

      Poista
  2. aimarii7/8/12 21:30

    Komea näky. Jokohan kurjet porukoivat aikeissa lähteä muuttomatkalle?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Piri8/8/12 15:56

      Ilahduin suuresti, kun näin kommenttisi. Nyt on maailma kohdillaan, kun Karsikonperällä on kuvakirjeenvaihtaja.

      Poista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)