Tuubihuivi

Tämä sykkyrä on juuri valmiiksi saamani tuubihuivi, jonka aion kääräistä sukulaistytön joulupakettiin. Ympärysmittaa on 120 cm. joten riittää sopivasti kaksi kertaa kaulan ympärille. Neuloin sen suorakaiteenmuotoisena kappaleena, jonka päät lopuksi yhdistin virkkamalla. Kolme kerää Fleur-lankaa riitti.






Malli on täältä.


Talvi on alkanut virallisesti. Varsinainen myräkkä antaa vielä odottaa itseään.

Joulun tuntu syntyy leipomalla

Kun kerran ulkona satoi vettä, niin kyllä yksi taatelikakkukin sai mielen jouluisemmaksi huomisen joulukonsertin alla.

Ja kun vielä laittoi mustikanvarpukannuun punaisen rusetin, niin virittäytyminen onnistui täydellisesti. Netissä on noita taatelikakun ohjeita pilvin pimein.





Käytin muuten hienoa sokeria vuoan jauhottamiseen. Hyvin irtosi.


Taatelikakku

1 paketti kivettömiä taateleita (n.200 g)
2 dl vettä
1/2 dl kahvia
(yllä mainitut aineet kiehautetaan ja jäähdytetään)

3/4 dl rypsiöljyä
(lisätään edellisten joukkoon)

2 dl sokeria
2 kananmunaa
(nämä vatkataan eri astissa kuohkeaksi ja lisätään edellisten joukkoon)

1 banaani (haarukalla hienonnettu)
1 dl rasvatonta maitoa
(nämäkin lisätään ja lopuksi lisätään allaolevista kuiva-aineista tehty jauhoseos)

3,5 dl vehnäjauhoja
1 tl soodaa
1 tl leivinjauhetta
1 tl muskottipähkinää
1 tl vanilliinisokeria

2,2 l vuoka, paistoaika 60 min uunin alatasolla 175 asteessa

Kuusi kuvaa kesästä

Mustarastas laulaa -blogissa oli kuuden kesäkuvan haaste. Minusta loppukeväässä on hohtoa, joten minun kuvani ovat toukokuun viimeiseltä sunnuntailta. Uskoin, että lämpimiä kesäisiä päiviä olisi vielä edessäpäin. Mutta perin kylmän kesän saimme. Ainoastaan mustikoita riitti. "Vihreässä löytyy" voin sanoa entisajan kauppiaan tapaan.

Valokuvatorstain 264. haaste

"Metsä oli sateesta raskas, puut aivan hiljaa. Kaikki oli lakastunut ja kuollut, mutta maatuneesta maan kamarasta nousi kohisevalla voimalla myöhäissyksyn salainen puutarha – kiiltävien turvonneitten kasvien outo lajisto, jolla ei ollut mitään tekemistä kesän kanssa. Paljaat mustikanvarvut olivat kellanvihreitä ja karpalot tummia kuin veri.[…] Sateen kohina ja veden solina jatkuivat muuttumattomina, niissä oli sama lempeä yksinäisyyden ja täyttymyksen ääni." Tove Jansson: Muumilaakson marraskuu (1970), suom. Kaarina Helakisa.

Täällä lisää marraskuisia kuvia.