Hyvää joulunaikaa

Tämä kukkaseni on oikea ajoituksen mestari. Aattona aukaisi ensimmäisen kukkansa ja nyt tapanina on jo neljä kukkaa avoinna. Pari nuppua vielä uinuu.

Isänpäivänä

Isäni (lapsenlikan sylissä) ja hänen veljensä vuonna 1920.

Kolme esi-isääni on tässä kuvassa isäni kotitalon edessä luultavasti vuonna 1924. Isäni istuu äitinsä (mummoni) ja vanhimman veljensä välissä. Hevosen selässä on isänisä  (ukkini). Tikkailla istuu isänisänsisä. Kuvan vasemmassa reunassa on isäni vanhin siskopuoli koiran kanssa.  Pienin poika on isän nuorempi veli mahdollisesi 2-vuotiaana. Seisomassa luultavimmin palvelusväkeä.

Näistä esivanhemmistani en ehtinyt tavata kuin mummoni, joka kuoli vuonna 1958.

Valepalmikkoa lapasiin

 

Minulla sattui olemaan kotona kahta harmaata sävyä  Novitan 7 veljestä -lankaa. Ja siltä näyttää, että lapasia on niistä syntynyt. Kolme paria on jo lähtenyt kolmelle tädilleni. Katsotaan, kenelle näitä annan.

 Ensimmäiseen pariin tuli pitkä varsi, jonka voi taittaa kaksinkerroin, jollei pitkänä halua pitää.

Silmukoita loin 48 ja omaan käteen riitti. 

Kesämuistoja

Kun oli kesä ja kärpäsiä, niin oli Miukulla päästäisiä. Pihalle piti päästä joka päivä muuten vain. Ja minkäs kissa saalistusvaistolleen tekee, jos päästäinen sattuu reitin varrelle.

Ei liiku ei,vaikka kuinka käpälällä koskettaisi.

Valokuvatorstai - 300. haaste

 

Nämä vihkot ovat täynnä sanoja. Sanoja sodan mielettömyydestä.  

Isäni  palvelusaika jatkosodan aikana venähti neljäksi vuodeksi ja yhdeksäksi kuukaudeksi. Sotilasrepussaan hän kuljetti kahta mustakantista vihkoa, joista toiseen hän kirjoitti sotapäiväkirjaa ja toiseen muut aseveljet tai hän itse kirjoitti muistovärssyjä, laulujen sanoja jne.

Aseveljen sanat toiselle aseveljelle.

Yllä olevan muistovärssyn on isälleni kirjoittanut Antti Rokka, inkeriläinen aseveli. Rokan kaikki tuntevat yhtenä Tuntemattoman sotilaan hahmoista. Linnan kirjahahmo Rokka on osin saanut piirteitä tältä inkeriläiseltä.

Kuvassa Antti Rokka, muistovärssyn kirjoittaja.


Muita vastauksia sanat-haasteeseen löytyy täältä.

Valokuvatorstai - 299. haaste

Valoa löytyy myös täältä.

Suomenlinna 24.8.2013.

Edit 19.11.2013

Lisäsin tämän kuvan vertailua varten...

Valokuvatorstai - haaste 298

Hetki unen ja valveen rajamailla

19.11.2009. Luonto valmiina talviuneen.


Edit 11.10.2013  Kuva on otettu hieman ennen puoltapäivää. Maisema näytti oudon kiehtovalta.Taustalla oleva järvi oli kokonaan sumun peitossa.

Heijastuksia

Maanantaina patikoin Nuuksion Kolmoislammille ihastelemaan alkanutta ruskaa.

Valokuvatorstai - haaste 295

Tämän viikon aiheena on kaipaus.

Edit 20.9.2013

Tämä puolenvuodentakainen kuva herättää tällä hetkellä minussa lähinnä kaipauksen lapsuuden maisemiin.
Nyt kun syntymäkaupungissani ei ole kumpaakaan vanhemmistani tai mitään kiinnekohtaa, niin asioita katselee hieman kuin kultakehyksissä Lauri Pohjanpää runon tapaan.

Lapsuuden maa

Ja se metsä oli maailman sinisin
ja vehrein se nurmikkorinne.
Ja usein vielä unissani vaellan
ma kauas, kauas sinne.

Ja siellä oli maailman kauneimmat
ne sinipunakukkaiset pellot.
Ja niin heliästi helise ei kirkonkellot
kuin siellä ne sinikellot.

Ja ma muistan ne koivut ritvaiset
siellä viheriäisessä haassa.
Ei missään niin valkeita koivuja kasva
kuin kaukana lapsuuden maassa.

Ja koivujen läpi ei milloinkaan
niin taivas loistele seessä.
Sen alla yhä unissani vaellan
ja mulla on silmät veessä.


Lauri Pohjanpää: Väsyneet kädet, 1930

Aamulla varhain

On uskomattoman hieno kokemus  mennä mökillä rantaan hieman viiden jälkeen aamulla. Vain vastaranta punertaa parin kilometrin päässä. Luonto on ihan hiljainen heinäkuun lopussa. Kuinka yleellistä!

Lapsuusmuisto

Minut oli jo laitettu nukkumaan vannottamalla, ettei sängystä saisi enää nousta, koska äidillä oli niin paljon ommeltavaa kotitalouskerhon joulumyyjäisiin. Uskoin asian, kun kerran yöpukukankaita oli ollut esillä. Viereisestä huoneesta kantautuva Singerin surina tuuditti minut uneen. Oikeasti äitini ompeli minulle joululahjaksi nuken vartaloa ja raajoja Singerillään.

Vuosikymmenet vierivät. Kuukausi takaperin tyhjensimme äitimme kodin. Muuttokuormasta kannoin omaan kotiini ompelukoneen ja nuken.Ympyrä on sulkeutunut.

Valokuvaustorstain  290 aiheena on lapsuusmuisto. Muistojen äärelle pääset täältä.

Aamukävelyllä

Kun aikaisin lähtee ulos, niin tarkenee hikoilematta. Turkkini kuumenee näet nopeasti. Sopiiko, että minä saan päättää, minne mennään. Tule perässä!

Käydäänpä tuolla. Kukahan on jättänyt tänne hajumerkkejään?

Mitähän se nyt noita taimiaan kuvaa, kun ei ole kukkiakaan. Harmaamalvikkeja ovat kuulema ja toista kesää kasvamassa. Kiitoksia lähettää siementen lähettäjälle.

Täällä on lemmikkejä. Ota niistä kuva. Minä kyllä jatkan matkaa.

Mutta tännehän on laitettu kasvamaan mirrinminttua. Onpa ystävällisesti ajateltu.

Vieläköhän tuo emäntä jaksaisi tulla perässä, jos minä koukkaan vielä tuonne varvikkoon?

Näin kun minä jarrutan, niin taitaapa retki loppua tähän. Toiseen kertaan. Miau!

Vielä kerran onnea

Tummanpunaisia ruusuja ja puhtaanvalkoinen lakki.. Myötätuulta toivon sinulle, rakas poikani!

Äiti

1921-2013

Siellä he kulkevat tähtien rivissä
kirkasta vanaa,
isä ja äiti peräkanaa.
                     - Lassi Nummi

Kissanpäiviä

Valokuvatorstain 276. haaste on inspiroitua lukevaa vanhaa miestä ja kissaa esittävästä maalauksesta.

Kuulepas Mirriseni. Annapa minun hetki syventyä Ebba-neidin lähettämään kirjeeseen. Menisit tuonne ikkunan ääreen velipoikasi viereen seuraamaan lintulaudan tapahtumia.

Raudikkoni mun

Valokuvatorstain 275. haaste


Lapsuus, villikaura. Syvä aavistusten metsä.
Salaisuus. Vaihtuminen. Hidas kypsymisen aika.

Kuolema kätkeytyy, sillä on naamion silmät.
Naamion hiljaisuus hengittää kaikkialla.

Nukun vintillä. Hevonen: silmä kuin syvä lampi
tulee ruutuun ja ennustaa sisälmyksien hämärästä.

Joku laskee jalkansa metsän sydämelle.
Joku on alati läsnä, ja rautayrtti kukkii.

(Eeva-Liisa Manner, 1971)




Avaan vajan oven mökillä ollessani. Tiedän, että olet siellä muiden varastoitujen tavaroiden joukossa. Kaivan sinut esiin. Annan sinun jaloitella ulkosalla. Mielelläni nousisin selkääsi, mutta kun minusta on tullut liian iso. Tyydyn pelkästään taputtamaan sinua.

Kuurupiilosilla

Aurinko jaksaa nousta vaivoin puiden latvojen yläpuolelle aamukymmenen paikkeilla.



Kahden jälkeen se jo ajat sitten ohittanut lakipisteensä painuakseen metsän taakse. Ei veijari tohdi olla pitempään näkyvillä.



Pitää vielä jaksaa odottaa pari viikkoa. Kyllä kynttilänpäivästä kevät pääsee voitolle.
Sitä ennen pitää tyytyä katselemaan auringon korvikkeita.

Neulottu mekko vauvalle

Tässä kävi nyt niin, että mekko valmistui pari päivää ennen kuin sen saajan on määrä syntyä. Kotiväki-langasta tämän mekon/liivihameen neuloin. Toivon, että sopii noin puolen vuoden tai vuoden iässä pidettäväksi. Suvun nuorimmainen, tervetuloa maailmaan!